~Nykyhetki, NewYork, 2014~

 Cathrine Shadowcall sulki kirjan ja palautui nykyhetkeen. Lukeminen oli hänelle enemmän kuin ajanviete. Hän luki joka päivä. Lukiessaan hän uppoutui täysin omaan maailmaansa. Hänen veljensä, Jay Shadowcall luki myös, eikä Jay seurannut isänsä jalanjälkiä ja ollut aloittanut opiskeluaan lakimieheksi.
Cathrinen äiti, Corienne Shadowcall harrasti tennistä. Hän kävi pelaamassa sitä joka perjantai, ja hänellä oli harjoitukset joka viikon tiistaina. Cathrine vietti siis suurimman osan ajastaan yksin tai veljensä kanssa, ja useimmiten hän käytti aikansa lukemiseen.
Cathrine ei muistuttanut veljeään, joka näytti aivan hänen isältään. Hän oli perinyt äitinsä siniset silmät ja nenänvartta koristavat kesakot. Hän oli ikäisekseen lyhyt ja käytti Conversen tennareita, siinä missä muutkin hänen ikäisensä nuoret.
Hänen veljellään oli suklaanruskeat hiukset, ja se oli yksi niistä piirteistä, joita Cathrine veljessään rakasti. Mutta Jay oli oikea maanvaiva sille päälle sattuessaan.
" Hei sisko, piipahdan pikaiseen kirjastolla." Jay käveli hänen huoneeseensa vetäen pilottia ylleen.
Cathrine laski kirjan sylistään ja katsoi veljeään tiedän kyllä sinun tekosyysi välttyä kotitöiltä- ilmeellään.
" Sinun tiskivuorosi."
Jay pysähtyi ja niiskautti kuin viisivuotias. " Tämän kerran, jooko? Voin sitten pestä astiat sinun tiskivuorollasi."
Cathrine nojasi käsiinsä ja huitaisi hiuksen pois silmiltään. " Ei, se on sinun vuorosi."
Jay pörrötti siskonsa hiuksia ja virnisti. " Älä viitsi olla tuollainen sydämenmurtaja, Cathrine. Mitä väliä sillä on, onko minun vuoroni vai ei. Perheenjäsenten kuuluu auttaa toisiaan."
Cathrine huokaisi ja nyökkäsi. Jay sulki takkinsa vetoketjun ja laski alakertaan kaidetta pitkin.
Vihdoinkin hän sai olla rauhassa. Hän avasi kirjan siltä sivulta minne oli sen jättänyt.
Kirja kertoi kolmesta noidasta, jotka kuulemma elivät ikuisesti. Olisi kiva nähdä ne noidat, Cathrine ajatteli ivallisesti, voisivat taikoa Jayn nahkiaiseksi. Se vasta olisikin näky. Kirja oli vasta ilmestynyt, mutta takakannessa kerrottiin, että alkuperäispainos oli myyty huutokaupassa kolmella sadalla dollarilla. Kallis kirja.
" Mitäs luet?"
Cathrine säpsähti ja pudotti kirjan lattialle. Jay.
" Sinun piti mennä kirjastoon."
Jay nosti kirjan lattialta. "Kolmen mustan noidan taru. Nuo noidat näyttävät aivan perunoilta."
Cathrine tuhahti puolittaen nauraen. " Eivätkä näytä."
" Olet oikeassa. Keskimmäinen näyttääkin tarkemmin katsoen oravalta. Niin, piti. Mutten mennyt."
" Miksi?"
Jay selasi kirjaa. " Ajattelin viedä sinut kaupungille. Vaikka kahvilaan tai ostarille."
Cathrine ponkaisi ylös sängystä. " En lähde mihinkään perjantai aamuna. Kellokin on vasta puoli kymmenen", hän lisäsi sanojensa vakuudeksi.
" Hyvä on. Saanko lukea tämän?"
" Miksi haluaisit?"
Jay naputteli kirjan kantta. " Mielenkiinnosta. Ajattelin perehtyä tarkemmin aiheeseen noita, koska tarvitsen tietoa siitä. "
"Mitä ihmettä sinä oikein höpiset, Jay."
" Asun saman katon alla semmoisen kanssa."
Kesti hetken, ennenkuin Cathrine tajusi, mitä Jay tarkoitti. " Jaa. Mitäs käytät peiliä, ruusunen."
Jay nauroi ja käänsi kirjan takakannen esiin.
" Ihan oikeasti, sisko. Minua alkoi kiinnostaa. Anna minun lukea tämä kirja, ennenkuin äiti tulee hallilta ja ennenkuin isä herää."
" Jay!"
Jay näytti aidosti säikähtäneeltä." Mitä?"
"Isä! Hänen työpäivänsä alkoi tunti sitten!"
He ryntäsivät alakertaan huutaen isänsä nimeä. Jonathan Shadowcall nukkui puolittaen yöpöytänsä päällä kuorsaten.
" Isä, isä herää! Herätys!" he ravistelivat isäänsä, joka nousi istumaan hieroen silmiään.
" Mitä... on perjantai, eikö saa nuk..." Jonathan vaikeni. Väri hävisi hänen kasvoiltaan.
" Ups."
Cathrine ja Jay kohahtivat ja Jay löi kädellä otsaansa." Ups?"
Jonathan nyökkäsi ja vaipui sänkynsä pohjalle." Siinä meni sitten sekin työ. Ei auta muu kuin ruveta syynäämään lehtien ilmoituspalstoja. Kiitos lapset."
Catherine istui sängyn reunalle ja sytytti yövalon. " Olet mahdoton, isä. Jo kolmas aamu putkeen."
" Olen haka tässä."
"Olet. Millaista työtä ajattelit, jos- jos et enää onnistu myöhästymään?"
" Lakimies on nimeni, muttei työni. Enää. Ajattelin arkkitehtia tai rakennusinsinööriä."
Jay nyökytteli innostuneesti. " Voisit suunnitella keskustaan uuden kirjaston, jossa olisi kaksinkertainen,ei, nelinkertainen määrä kirjahyllyjä! Se olisi suurenmoista."
Catherine nousi ylös ja käveli ovelle. "Jay, saat lukea sen kirjan. Annetaan isän selvitellä tämä sotku, sitten keitän meille kupit kahvia ja alamme porukalla etsiä isälle uutta kutsumusta.