~ PELON KIRJA ~

                         "Tervehdys, te yössä salatyössä hääräilevät mustat noidat. Mikä on työn alla?
                         "Nimetön teko."
                             William Shakespeare: Macbeth, 1884.
                                                  
                                                                  Epilogi

Kolmen mustan noidan metsä sijaitsi aivan länsimuurien tuntumassa, ritarikunnan ulottumattomissa. Tämä metsä erotti toisistaan kaksi valtakuntaa, Edeniksen ja Kharybdissin. Valtakunnat olivat sodassa keskenään. Sota oli jatkunut kaksisataa vuotta, ja se oli verinen ja traaginen. Monia asukkaita kuoli taistellessaan tai paetessaan.
Asukkaat turvautuivat ritareihin. Näitä ritareita kutsuttiin myös Ilmestyksiksi, ja nimi juonsi alkuperänsä siitä, kun ritarit ikäänkuin ilmestyivät taistelun tuoksinnassa tai hädän hetkellä. Heitä oli kokonainen tuhat peltipukuun sonnustautunutta miestä, jotka huitoivat taidokkaasti miekoillaan ja sapeleillaan; he olivat saaneet vuosia kestäneen koulutuksen, joka myös koitui valtakuntien kohtaloksi.
Ritarit olivat keskenään niin tasavertaisia, ettei kumpikaan valtakunnista saanut tahtomaansa voittoa.
Niiden loisto himmeni ajan saatossa, ja kumpikin hiljeni jättäen jälkeensä vain hiipuvat liekit ja savuavat rauniot.
Ritareiden jälkeläiset jakaantuivat kolmeen heimoon; Edeniksen sisarkunta, joka koostui Edeniksen jälkeläisistä, Kharybdissin veljeskunta ja Ilmestysten kasti, jossa oli vielä pari elävää ritaria. Kansat eivät sotineet koskaan. He olivat sinetöineet sopimuksen, jonka mukaan sotakirveet oli haudattu ikuisesti, ja jos kukaan lietsoisi sotaa tai edes puhuisi siitä joutuisi häädetyksi tai tapetuksi.
Sitten kaikki muuttui. Jokaiseen heimoon ilmestyi noita.
Noitiin suhtauduttiin aluksi epäluuloisesti. Mutta sitten he alkoivat esitellä taikojaan, ja ihmiset innostuivat suuresti. Noidat olivat pukeutuneet mustiin kaapuihin, joiden huppu peitti heidän kasvonsa kokonaan. Silloin tällöin jotakuta ihmisistä onnisti ja hän saattoi nähdä vilahduksen viisaista silmistä.
Vuoden, parin päästä noidat olivat kuin keitä tahansa asukkaita, mitä nyt heihin vähän luotiin ihastuneita katseita, ja laskiämpäreitä varottiin visusti heittämättä heidän niskoihinsa. Heiltä ei peritty vuokraa ja he saivat yöpyä jokaisessa kievarissa johon he sattuivat ikinään saapumaan, lisäksi he saivat kymmenen rupiaa joka viikko kiitokseksi siitä, että vanhat eukot oppivat heiltä ennustamista ja siitä että lapset saivat iloa heidän kauniista taioistaan.
Mutta voi; tiedättehän toki kuinka noidille tarinoissa ja saduissa käy. He saavat opetuksen ja tietenkin: ovat läpeensä pahoja. Niin nämäkin noidat olivat. Heidän nimensä olivat Rubeth, Carma ja Elegarm. He toivat kylään ruton. Taudin, jolta ei voinut välttyä tai parantua.
Kauhuissaan ihmiset häätivät heidät metsään, jota alettiin kutsumaan Kolmen mustan noidan metsäksi. Siellä noidat tekivät pahoja taikojaan öisin. Heillä oli suuri hiidenpata, kultahiuksisen lapsen hiuksia, sammakon koipia ja kaikkea, mitä taikoihin tarvittin. Noidat olivat vanhoja ja rupisia ällöttäviä eukkoja jotka elivät ikuisesti.
Niin tänäkin päivänä. Jossain on kirja, joka kertoo heidän elämästään. Siinä ovat heidän kaikki taikansa. Tarvitaan vain joku, joka lukee kirjan
-ja täten päästää pahat taiat valloilleen.